Nyt se päivä koitti. Kävin eilen sitten ottamassa elämäni ensimmäisen ja viimeisen tatuoinnin. Sain sen minkä olin ajatellutkin. Sulka josta lähtee lintuja lentämään poispäin. Amon teki sitä parituntia ja naureskeli mulle kokoajan kun olin paniikissa siinä tuolilla. Ei pahemmin tullu puhetta ja liikkumaankaan en kyenny. Iho ei turtunut koko tatuoinnin aikana ja siksi olikii niin tuskallista pysytellä siinä tuolissa. Ja valkonen väri teki paljo kipeempää ku mustat mut samalta se tuntu koko ajan. No  mutta nyt se on valmiina ja melkee kivuttomana tossa nilkassa ja siinäpähän pysyy. Kyllä tykkään eikä tarvii katua.

Tänää perjantaina ajattelin vaa olla kotona ja samaten huomenna ja sunnuntaina jos vaan jaksan vaivautuu koululle ni sitte meen silloin sinne. Mutta ku pitäis raahaa kolmenviikon kamat junassa ni ei oikee innostais. Mut saa nyt nähdä mitä teen. Kuitenkii mitä nopeemmin pääsen koululle sen parempi. Kauhee ikävä nimittäin niit urpoi siäl Asikkalas.

<3=Manda