Only thing what i want

Pitkästä aikaa tulee taas kirjoitettua. Tässä ajassa on kerinnyt jo tapahtua hurjasti kaikenlaista :) Meikä on maailman parhaassa parisuhteessa maailman hienoimman miehen kanssa <3 Sain hoidettua työssäoppimisen koululla ja sain siintä hyvän 2:sen johon oon tosi tyytyväinen :)) Sitten koiranhoitoviikkokii ohi ja siintä -3 omasta tahdosta. Kun aina on parannettavan varaa.
    Oon kerinny käydä tutustuus hartolan seudullekkin ja uudestaan pitäis lähtee käymää siellä maalla. Tän kuun lopussa olis tarkoitus lähtee porukal kattoo Kotkan meripäivät :D Mitäköhän siintäkii tulee ku maalaisjuntit tulee noinkii isoo kaupunkii? Toivottavasti en joudu häpeemää iteltäni silmii päästä :) Ihana kuitenkin nähdä porukka pitkästä aikaa ja päästä sähläämää mun pienten urpojenkaa <3

Ei tässä varmaankaan muuta ihmeellistä nytten juuri tuu mieleen niin täytyy sitten niitten meripäivienjälkeen kirjoitella uudestaan :)

<3= Manda

P.S niin ja tuo parisuhdehan ei ole se sama mikä on tuossa alemmassa :D siintä on jo kauan kun se päätty mutta nytten nainen ei vois toivoo enää yhtää parempaa suhdetta kun missä nyt oon! On se vaa mahdoton mies <3 <3 <3

Rakkauttako?

Hmm.. Viime viikko meni lusmuillessa. Päätettiin maanantaina että jos sitä lähtis viättämään iltaa porukalla vääksyyn. Loppujen lopuks päädyttiinkin kämpälle missä mukaan tuli pari muutakin ihmistä. Muutama ihminen oli huonossa jamassa ja itelläni seuraavana aamuna melkoinen krapula. Seuraavat kaks päivää menikii melkee samalla tavalla paitsi että meikä onkii nytten sen surauksena parisuhteessa. <3 Outoa on viälä, kun siitä edellisestä onkii jo jonkuu aikaa. Saa nähdä mitä aika tuo tullessaan meidän välille.

Tassulassa pieneläinhoitoviikolla oltiin Sannin kanssa ja sain siintä kakkosen, kunhan käyn korvaamassa viällä yhden ainoan aamun. Koulu rästejä pitäis jaksaa myös tehdä tai muuten ei taida olla toppiin asiaa. Kyllä viällä kerkeää, kuhan vaa ois sitä kiinnostusta myös. Sannikin jätti mut nytten yksin kämppään ja taidan sitten nukkua ens yön näköjään yksin ellei se kohta ilmaannu tai jotain. Ovi menee kiinni että toivottavast on omat avaimet mukana :D

<3=Manda

Asikkala

Pitkään aikaa ei ookkaan päässyt tänne kirjottelemaan. Nytten sattuikin sopiva hetki.

Koulussa on nytten nuo ATTO-aineet, joka puuduttaa koulu innostuksen rattoisan alku vuoden jälkeen. On eteen tullut outoja ja myös mukavia opettajia. Eniten ärsyttää kun koulussa infoaminen ei oikein toimi... 

Monta uutta ystävää on tullut myös esille eri aloilta ja näin ollen kaveripiiri on taas leventynyt. Jos tota voi ees sanaksi kutsua. 

Hiihtolomaa mulla oli huikeat neljä päivää. Lomalle oli hienoja suunnitelmia, jotka sitte kuitenkin kusi. Jotenkin ei yllättänyt, että jäin taas loppujen lopuksi yksin. Huomenna (keskiviikkona) siis alkaa pieneläinhoitoviikko Sannin kanssa. Saas nähä mitä siitäkin ja tulee. Päästäänpä taas lellittelemään käärmeitä, iguaania, ötököitä ja jyrskiä. Tiedossa on myös paljon häkkien pesuja ja omien ällötysten voittamista. Nuo torakat viälä ällöttää ja ei meinaa uskallusta niitä käsitellä. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja jotain uutta opittaisiin. 

Sunnuntaina sain itteni ylös sängystä ja jaksoin raahautua mettään moikkaamaan husky-porukkaa. Paikalla oli noin suurin piirtein 40 siperianhuskya ja sitten malamuutteja oli n. 10. Ihmisiä olikin sitten hieman vähemmän mutta jutusteltavaa riitti ja kaasugrilli kruunasi kaiken. Niinhän se menee, että ajaminen ja syöminen ovat yhtä tärkeitä tuossa sosiaalisessa tilanteessa. Itse olin tyytyväinen reissuun vaikkakin yksi kaatuminen 90asteen mutkassa olikin mutta pitkällä letkalla se oli aivan ymmärrettävää. Onneksi oli minä, kuski ja viälä kuvaaja auttamassa pysäyttämään letka. Itselleni oli kokemus, kun ihan kisa-koirien kyytiin pääsin. Harmittaa kun ei päässyt ajamaan pitkästä aikaa, mutta kun tuttuja koiria ei riittänyt niin ei ollut mahdollisuutta. Tyytyväiseksi teki se, että musta kinasteltiin taas, että kumpi saa mut kisavaljakkoonsa ajamaan. Keikkaa pukkaa.

Lopuksi laittelen kuvia niistä yhteisajoista jotta näkee jotain millaista meininkiä meillä oli.

Mukana oli myös pikku-musheri opettelemassa ajoa.

Kuvassa näkyy myös vähän malamuuttienkin menoa.

Vanhukset: Pyry ja Tuisku <3

Nyt se päivä koitti. Kävin eilen sitten ottamassa elämäni ensimmäisen ja viimeisen tatuoinnin. Sain sen minkä olin ajatellutkin. Sulka josta lähtee lintuja lentämään poispäin. Amon teki sitä parituntia ja naureskeli mulle kokoajan kun olin paniikissa siinä tuolilla. Ei pahemmin tullu puhetta ja liikkumaankaan en kyenny. Iho ei turtunut koko tatuoinnin aikana ja siksi olikii niin tuskallista pysytellä siinä tuolissa. Ja valkonen väri teki paljo kipeempää ku mustat mut samalta se tuntu koko ajan. No  mutta nyt se on valmiina ja melkee kivuttomana tossa nilkassa ja siinäpähän pysyy. Kyllä tykkään eikä tarvii katua.

Tänää perjantaina ajattelin vaa olla kotona ja samaten huomenna ja sunnuntaina jos vaan jaksan vaivautuu koululle ni sitte meen silloin sinne. Mutta ku pitäis raahaa kolmenviikon kamat junassa ni ei oikee innostais. Mut saa nyt nähdä mitä teen. Kuitenkii mitä nopeemmin pääsen koululle sen parempi. Kauhee ikävä nimittäin niit urpoi siäl Asikkalas.

<3=Manda

joulu

Nopeesti mennyt toi puolivuotta Asikkalassa. Uusia todella hyviä ystäviä saanut siältä ja kokoajan vaa laajentuu. Kaikkee kivaa ollaa keretty tekemää jopa koulussa että vapaa-ajal. Viime viikko oli melkee pelkkää teoriaa paitsi torstaina oli Roihun koirien pesuu ja föönausta. Ja sen jälkee oli sirkus esiintyys liikasalis. Oih se mustahiuksinen lihaskimppu :P

Jassunkaa hyvä juna reissu jossa sai kyl hymyillä poskensa kipeeks. Ja melkee koko eilinen päivä menikii nauramisee, paitsi illast. Ärsyttää ku mua syytetää ihan turhista jutuista ja eikä ees kuunnella ku mä puhun... huudetaavaa päälle et kuinka miä valehtelen ja puhun paskaa. Minkä minä sille mitää mahda jos joku kännipäissää hukuttaa ajokorttisa. Ja lisää ihmeellisii syytöksii: miks olin muka ottan kelakortin lompakost mukaa lenkille vaik se oli mun miäles koko ajan ollu mun taskus?? .... ainakii edellisest ruokailust lähtien :D noh jokaisella on oma näkökulmansa... mut vois oppii eka kysyy, eikä heti syyttäis ja huutaa viattomille-.-*

Mitä mä tekisinkää ilman teitä? :) Ja taas oon asuntolalla ja mikää ei mee niiku elokuvi. Lunta tulee enkä mä pysty iloitsee siint, tän fiiliksen takii. Se on vaa tää paikka... Asikkala! Mut onneks on nää ihmiset tääl jotka tukee ja nostaa silloin ku sitä tarvii <3

Tämmönen lyhyt postaus, turhan päivästä :)

<3=Manda

Lisää lunta

Eiks se nii oo et suunnitelmat ei aina voi mennä niinku niitä on suunniteltu. No niinhän siinä kävi. Tosin oli ihan ymmärrettävää ja tärkeää että Laura hoitaa itensä kuntoon! Laura on siis tämä kenen kanssa oon käyny ajelemassa koiria. Aamulla laittoi siis viästiä et pääsi vasta silloin nukkumaan ja myöhemmin ei ollu saanut ruokaa alas ni voimia ei löytynyt. Toivottavasti kaikki kuitenkin paranee ajan kanssa. <3

Tää päivä menikii lähinnä koirankaa säätäen. Pesin ton höpsön. Se tykkäs siintä taas tosi paljo, tuijottelee minuu luomien alta tos viäres :D Viäl pitäis kunnet leikkaa ja harjata. Pakkaaminenkii ois tosi kiva. Pitäis ottaa kaikki pikkujoulu varusteet mukaa ja juontoi pitäis tehä... Paljon tekemistä, vähän aikaan.

Nyt on mässäilyn vuoro. Vähän rentoudun pullan ja teen kera <3

<3=Manda