Junalaiturilla...

"Junalaiturit ovat niitä varten jotka haluavat paeta jotakin. On helppoa odottaa junaa ja sitten astua ja kulkeutua jonnkekkin kauas pois. Jonakin päivänä itsekkin huomaan istuvani laiturilla, vilkaisen kelloa ja huomaan että olen viisi minuuttia myöhässä edellisestä junasta. No onhan minulla aikaa odotaa. Seuraavat puolituntia kuluvat valuen. Vilkuilen kelloa ja kun on enää viimeisiä minuutteja aikaa ympärilleni virrata muitakin ihmisiä jotka pakenevat jotakin. Huomaan etten ole yksinäni tässä asiassa.
Junan valot alkavat heijastamaan jostain kaukaisuudesta. Nyt en enää olekkaan varma haluanko astua kyytiin ja paeta vaiko jaksaisinko tällä kertaa taistella kaikkea vastaan. Juna pysähtyy aivan nenäni eteen ja kun ovet avautuvat astun askeleen taaksepäin. Ovet avautuvat ja sieraimiini pöllähtää jokin makea haju. Se houkuttelisi minua ja huomaan, että olen jo astumassa junaan. Takanani oleva huokaiseen korvani takana hermostuneesti kun minulla kestää. Väistän ja jään vielläkin miettimään mitä olen tekemässä. Juna suhahtaa ja antaa merkin että on lähdössä. Ovi sulkeutuu edestäni ja jättää minut tähän kylmyyteen. Juna nytkähtää liikkeelle ja jään laiturille seisomaan kuin kuollut. Osa minusta näköjään meni junaan ja jätti vain ruumiin laiturille. Astelen takaisin penkille joka on takanani. Penkissä on vanha istuma jälkeni mutta jostain syystä ruumiini ohjautuu uudelle kohdalle. Kun istahdan penkki on kylmä ja se jäädyttää ajatuksenikin. Jään taas siihen istumaan ja odottamaan seuraavaa junaa. Katse tyhjyyteen päin ja ajatuksia ei ole. Ympärilläni ihmiset vaihtuvat hetkittäi. Minä vain istun ja lasken sydämmeni rytmiä."