Suru seuraa perässä...

Viikolla kun olin koulussa tuli viesti kotoonta suurin piirtein näin: "Dingolle pitää ettiä uusi koti, kun ei sitä kukaan pysty hoitaa kotona..." Totta kai tuo saa omistajan joka on kouluttanut koiran pienestä pitäen itkemään ja suremaan asiaa. Kyllä myös ymmärrän sen että Dingolla olisi parempi olla omistajalla joka näkee sitä päivittäin eikä vain viikonloppuisin. Ja että olisi aktiivista touhua. Itsestäni on vain niin kovin vaikea luopua ja päästää irti. Mietin asiaa ja kaverin äiti etsisi aktiivista koiraa eli jos päädyn luopumaan Dingosta eikä muuta keinoa ole niin todennäköisesti Dingo menee hänelle.

Muutama kuva Dingosta :)