Viime viikko oli raskaampi kuin ennen. Puolet lähti loppuviikosta mutta onneks keksittiin Essin kanssa tekemistä. Käytiin mummolassa kattomassa kulman pojat leffa, joka oli yllättävän hyvä. Sen jälkeen mentiikin bändikämpille hetkeks soittelee. Myös ajeltiin vähäsen ja popitettiin autossa. Illalla otin melatoniinin ja tuntu ku sydän ois lähten rinnasta ulos. HUHHUH... oli pieni pelko persees siin vaihees. Loppu ilta menikii siin ku kuuntelin et Ada puhu unissaan ja narskutti hampaitaan siin mun vieres. Perjantai päivä menikii siinä et istuin tunnilla hurjassa päänsäryssä, tuntu ku oisin ollu krapulassa. Käsiteltiin tunnilla frettiä ja tunnit meni tosi nopeesti. Tuntien jälkee tuli nopea lähtö kotiin päin. Autossa kunnon popit ja hyvää seuraa. Kun oltiin kotona nappasin Dingon sisältä ja lähettiin kattomaan mitä Esiin äiti tykkäs Dingelistä. Koiruus oli ihan kuin oma ittensä eikä sählän normaalii enempää, kyl miä oon tyytyväinen toho haukkuu.
Käytiin varaamassa uudestaan navettaviikot ja nyt olisi tiedossa milloin mulla on ne. 9.-16.1.2013 on mun vuki jolloin ollaan Sannin ja Essin kanssa siällä säheltämässä. Jännityksellä sitä odotellaan. Ja sit se toinen navetta viikko oli 6.-13.2.2013 ja pieneläin viikko siintä viikko eteen päin. Sannin kanssa tehdään kaikki hoitoviikot yhessä kun ollaan kämppiksiä ni kumpikaan ei joudu nukkumaa viikonloppua yksin tuolla hullujen huoneella. <-- tästä päästäänkin siihen kun kuultiin ihan selviä askelia kämpän luona ja kun soitin makelle ni ne ei ollu se ja lyyti ainakaan. Sit mentiin siihen kämppien ulkopuolelle missä Lyyti ja Joonas oli juttelemassa samoista äänistä. Siinä sit kaikki olikii ihan kuset housussa ja vainoharhasina. Yöks mentii Sanninkaa Makella ja Lyytille ku ei uskallettu nukkua kahestaan.
Paljon on nyt ollu liikkeellä flunssaa, kun ite oon jo neljättä kertaa kipeänä. Poskiontelot kipeeä ja kurkun imusolmukkeet myös. Käväisin terkalla ja se vaan toteaa, ota buranaa. Ja ei eka meinannut ees antaa sairaslomaa yheks päiväksi kun en näytä kipeältä. Ja mulla kuitenkiin oli nouseva kuume 36.7C...
Mutta tässä muutamia kuvia nyt tähän päätteeksi :)
Niin kauan kun sydämeni sykkii,
elän kuin tämä olisi elämäni viimeinen päivä. Sillä koskaan ei voi tietää jos se onkin totta.
Rakastan rakkaitani, halailen hupakoitani, elän nyt, sillä muuta hetkeä minulla ei ole.
<3= Manda
Tosi kiva seurata mitä teette koulussa ja aina jotenkin sattuu nuo sun omat ajatukset täsmäämään mun omiihin. :) Jatka ihmeessä ja mieti vaikka jonkinlaisen kirjan kirjoittamista mihin kirjoittelet nuo kaikki ylös! :))
VastaaPoistaJuu kyllä tuntuu että aika monella sattuu olemaan samanlaisia ajatuksia :D ja kiva jos oot sitä mieltä ;)
VastaaPoista